Strategiapeli vs. peli ilman strategiaa

Pelaamisen yhteydessä tulee ilmi usein sana strategia.

dota

Kun puhutaan shakista, on pelaaminen ilman strategista suunnittelua melkoista arvuuttelua. Toisaalta aloittelijan pelatessa toista aloittelijaa vastaan voi peli edetä sattuman kaupalla mielenkiintoisesti ja strategian ymmärryskyky kasvaa kokemuksen myötä. Jo taktiikoiden opettelu ja ymmärrys sinällään tekee pelaamisesta mielekästä ilmankin, että pelaaja ainakaan tiedostaisi ajattelevansa strategisesti.

Joidenkin shakkiteorioiden mukaan 90 % pelistä on taktiikkaa, ja loput 10 % strategiaa, pelasitpa sitten aloittelijana tai maailmanmestarina. Strategia tarkoittaa suuren kuvan hahmottamista: Sitä pelaajan ajatusta siirtojen takana, mikä tulee näkyviin vasta usean siirron jälkeen. Taktinen osaaminen muodostaa lopulta myös strategiaa.

Strategiapelejä ovat myös useat videopelit, kuten World of Warcraft tai Dota. Strategiaa tarvitaan, kun halutaan voittaa joku tai joitakin. On silti olemassa pelejä, joissa voi edetä täysin ilman suunnitelmaa: Esimerkiksi massiivisessa roolipelissä Renessanssikuninkaat on mahdollista pelata strategisesti, mutta myös ilman sen kummempaa suunnitelmallisuutta voittaa ketään, vaan pelaaja voi esimerkiksi viljellä omaa maataan tai perustaa oman baarin virtuaali-maailmaan. Toisaalta, jos toiminta on tavoitteellista toiminta voi olla strategisesti suunniteltua. Se ei silti välttämättä vastaa strategiapelin määritelmää.

Jos pelaaminen kiinnostaa, mutta strategiat ahdistavat, ovat erilaiset simulaatiopelit hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi lentokone-, laiva- tai avaruusalus -simulaatioissa pyritään realistiseen kokemukseen. Maailmanlaajuisesti tunnettu on myös Sims-peli, jossa simuloidaan ihmiselämää. Muita lajityyppejä ovat esimerkiksi roolipelit, partypelit tai vaikkapa minipelit. Usein lajityypit risteävät ja yhdessä pelissä yhdistyy monta lajia.